lauantai 5. huhtikuuta 2014

HP: Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen. (Finfanfun.fi 5.4.2014 )

Ficin nimi: Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen.
Kirjoittaja: Kapsuuu
Genre: Angst, Darkfic
Ikäraja: K-15
Paritus: Ei paritusta.

A/N: Elikkäs joo, pari asiaa. Betaa ei tällä ficillä ole, koska halusin vaan nopeasti kirjoittaa tän pikaisen idean ulos ja saada julkastua. Toinen asia on se, että en ole ennen kirjoittanut näin synkkää ficciä, saatika ilman paritusta, hui!
Jotenkas, mielipiteitä olisi mukava saada, ja mikäli jotain virheitä löytyy niin niistä olisi kiva saada tietää että pystyn sitten korjailla :) Kiitos!
Ja ainiin, toi kursiivilla oleva kohta voi olla hämmentävä, eli jos joku haluaa, että vähän selitän sitä, niin saa pyytää!


Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen.

Laiturilla 9 ¾ seisoi pieni poika. Tällä lapsella oli mustat hiukset, smaragdinvihreät silmät, ja hänen taikuutensa oli kirkasta. Nuorukainen ihmetteli tätä uutta maailmaa mihin oli päässyt. 11-vuotiaasta Harry Potterista kaikki tuntui olevan hyvin. Mikään ei voinut mennä vikaan enää ikinä. Hän saisi tietää vanhemmistaan, taikuudesta, ja vihdoin hänellä olisi ystäviä.

Jos tarkkaan katsoi, saattoi nähdä taikuuden muodostavan pienet, vielä kasvavat valkoiset siivet hänen selkäänsä.

Vuosien mittaan nuo siivet kasvoivat.

Hitaasti ne vaihtoivat väriä.

Vuosien saatossa puhtaan valkoinen muuttui himmeäksi ja harmaaksi.

Kukaan muu ei siipiä nähnyt, paitsi Harry. Hän seisoi peilin edessä, silitti siipiään, ja katsoi niiden muutosta.

”Olethan sentään Poika-Joka-Elää!”

”Harry, mitä me teemme?! Emme voi antaa asian olla!”

”Sinä pelastat meidät, sinä kukistat Pimeyden!”

”Hei, oletko sinä Harry Potter? Siistiä!”

”Onko arpesi oikeasti salaman muotoinen?”

”Harry, oletko kunnossa?”

”Kaverit ei kyllä ikinä usko, että tapasin Harry Potterin!”

”Tämä on sinun kohtalosi.”

”Näytät kalpealta, oletko sairas?”

”Meidän täytyy miettiä miten voit voittaa Voldemortin. Ideoita?”

”50 pistettä Rohkelikolta herra Potterin huolimattomuuden takia.”

”Vaivaako arpesi?”

”Herra Potter, jälki-istuntoa toistuvasta tehtävien laiminlyönnistä!”

”Harry mikä sinua vaivaa?!”


16-vuotias poika seisoi peilin edessä selässään siivet. Hän kosketti niitä, ja  mustia höyheniä leijaili lattialle. Smaragdisilmät eivät enää hohtaneet. Hänen ympärillään kieppuva taikuus ei ollut enää kirkasta ja puhdasta. Se oli harmaata ja sumeaa, murheen likaamaa.

Uutiset järkyttivät koko velhomaailmaa. Päivän Profeetta kertoi asiasta isolla otsikolla.

Harry Potter, Poika-Joka-Elää, on kuollut.

Etusivulla oli kaksi kuvaa. Pojan ensimmäiseltä vuodelta, sekä tuoreempi kuva, joka oli vain kaksi viikkoa ennen uutista otettu. Nuorukainen hymyili, mutta hänen hymynsä ei yltänyt silmiin asti.


Vasta nyt muut huomasivat. Siivet, jotka olivat tummuneet valkoisesta mustaan. Silmät, jotka olivat vajonneet valosta pimeyteen.

perjantai 31. tammikuuta 2014

HP: Muistoja matkan varrelta (Julkaistu 31.1.2014 Finissä!)

Ficin nimi : Muistoja matkan varrelta.
Kirjoittaja: Kapsuuu
Beta : miida_prinsessA_
Paritus : Draco / Hermione
Ikäraja : K7
A/N : Pieniä pätkiä, musiikkia inspiraationa käyttäen kirjoitettuna. Osallistuu haasteeseen Shuffle IV

~~~~~~

Hurts – Help
Draco seisoi Tylyahon asemalla ja katseli tyttöä kaukaa, tytöllä oli pörröiset ruskeat hiukset. Kukaan ei olisi uskonut, että he olisivat päätyneet tähän tilanteeseen. Hermione katseli ympärilleen. Ruskeiden silmien löytäessä harmaat, hän lähti juoksemaan. Draco naurahti, eikä välittänyt ilkeistä katseista. No eivät ne kaikki olleet ilkeitä. Draco nappasi tiukasti kiinni, kun tyttö hyppäsi hänen syliinsä ja huulet painuivat vaativasti hänen huuliaan vasten. Hermione kyynelehti onnellisesti, ja naurahti suudelman lomassa. Hän istui Dracon sylissä, jalat pojan vyötärön ympärillä. Mikään ei ollut tuntunut näin hyvältä kesän aikana. He vetäytyivät kauemmaksi toisistaan ja katselivat putoavia lehtiä. 


Tinie Tempah – Children Of The Sun
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Linnut lauloivat iloisesti, ja käsi Hermionen hiuksissa leikki kiharalla suortuvalla.
”Minä haluaisin lähteä Australiaan.” Draco hymähti tytön yhtäkkiselle toteamukselle.
”Jaahas, miksi niin?”
”Haluan oppia surffaamaan. Lähdetkö sitten joskus Australiaan kanssani?” Hermione kysyi katsoen pehmeän harmaisiin silmiin.
”No mikä ettei. Lähdetäänkö heti kesällä?”
”Oikeasti?”
”Kyllä.”


Nost3&Protro – Sellubiitti
”Hermione, en minä tarkoittanut sitä noin!”
”Mene pois! Sinun mielestäsi olen lihava!”
”Rakas, ei ole totta! Olet ihana ja täydellinen ja rakastan sinua ja sinun-”
Ovi avautui ja Hermione astui ulos vessasta. Draco katsoi tytön hymyileviä kasvoja.
”Sinä sanoit rakastavasi minua. Et ole aiemmin sanonut sitä.” Puna nousi blondin poskille.
”Ehken olekaan, mutta se on totta. En vain osaa sanoa sitä oikeissa tilanteissa.”
”Minä voin opettaa sinua”, Hermione totesi ja astui lähemmäs poikaa. Hän kietoi kätensä blondin kaulaan ja suuteli tätä hellästi.


Satellite Stories – Family
Hermione asteli makuuhuoneen ikkunalle, ja katsoi tuttua naapurustoa. Pian Harry, Ron ja Seamus tulisivat auttamaan laatikoiden kanssa. Laatikot täyttivät koko huoneen. Hän pääsisi vihdoin uuteen asuntoonsa, hänen ja Dracon asuntoon. Heistä tulisi vihdoin perhe. Tietenkin Koukkujalka muuttaisi mukana. Hermione naureskeli ajatukselle. He ja kissa. Enää puuttuisi lapsi.


Teflon Brothers – Pidä itsesi miehenä
”Draco tule tänne nyt!”
”Odota! En varmasti tule, jos hiukseni näyttävät tältä!”
”Menemme vain Harryn ja Ginnyn tupaantuliaisiin. Ei sinun tarvitse näyttää täydelliseltä.”
Hermione käveli portaat ylös, missä Draco valmistautui lähtöön, oli valmistautunut viimeiset puoli tuntia.
Nainen naurahti nähdessään miehen sukivan hiuksiaan turhautuneena.
”Ja väitetään, että naisia saa odottaa.”
”Hermy-kulta, minulla on maineeni. Minä en aio rikkoa muiden mielikuvaa, että olen aina täydellinen ja huoliteltu”
”Voi kultaseni, se maine meni jo aikoja sitten. Sinun syntymäpäivänäsi. Viime vuonna, kun selitit pilvistä juotuasi tuliviskiä.”


Keen’V – Les mots
Draco piirteli hajamielisesti kuvioita Hermionen kämmenselkään. He istuivat laiturilla, ja Hermione heilutteli varpaitaan vedessä. Naisen hiukset olivat löysällä nutturalla, ja Draco katseli kuinka pieni tuulenvire leikitteli yhdellä roikkuvalla hiustupsulla. He eivät puhuneet mitään. Puhe oli turhaa, ne olivat vain sanoja. Blondi nousi yhtäkkiä ylös siepaten vaimonsa syliinsä. Hermione kiljaisi Dracon hypätessä laiturilta.


Janna - Sä et ole hullu
Hermionen poskia kivisti. Kuivuneet kyyneleet tuntuivat kiristävän kasvoja, vaikka tyttö tiesi sen olevan mahdotonta. Hänestä tuntui niin pahalta. Mustelmat hänen ranteessaan huusivat. Hän kuuli kaiun korvissaan. Ääni oli Ronin, ja se raivosi hänelle. 
Draco näki tytön käytävän syvennyksessä. Hermione ei ollut vielä huomannut poikaa, ja hän mietti hetken lähtisikö pois, mutta päätti kuitenkin mennä tytön luo. Hermione kuuli askeleet, ja vilkaisi ylös. Hän näki hopeaa. Draco istui tytön viereen ja veti syliinsä. Tyttö tarttui pojan kaapuun ja romahti. Hän tunsi itsensä hulluksi. Itkeä nyt Dracon rintaa vasten. Mutta se ei haitannut. 


Satellite Stories  - Mexico
”Haluan, että suljet silmäsi.”
”Miksi?”
”Minä ilmiinnytän meidät. Haluan sen olla yllätys.”
”Draco.”
”Hermione.”
”Voin taata, että kiroan sinut, jos tämä on samaa sarjaa, kuin se kun sanoit vieväsi minut ulos romanttisesti, ja löysin itseni Kolmesta Luudanvarresta!”
”Minä lupaan kultaseni, että tämä on oikeasti hienoa. Luotatko minuun?”
”Kyllä.”

”Selvä, olemme perillä, avaa silmäsi.”
”Mit- Draco! Me.. Mehän olemme Meksikossa!”
”Tadaa!”
Hermione naurahti ja suuteli miestään.
”Senkin hupsu.”

torstai 2. tammikuuta 2014

HP: Kuokkavieras häissä (Julkaistu 2.1.2014 Finissä!)

Ficin nimi: Kuokkavieras häissä.
Kirjoittaja: Kapsuuu
Beta: miida_prinsessA_
Ikäraja: K7
Paritus: Draco/Ginny

A/N: Mielipiteitä kirjoitustavasta olisi kiva saada, kuten myös parannusehdotuksia. Kyseessä fic haasteeseen Naimisiinx3. Nauttikaa! Ja tosiaan finfanfun.fi tästä!

*****

”Mitä helvettiä?! Miten niin et halua olla kanssani?”

”Harry kiltti, sinä katosit vuosiksi, minä-”

”Sinä päätit unohtaa minut, vai? Olen Poika-joka-elää! Kaikki haluavat minut, anelevat päästä seuraani, ja sinä kiittämätön lähetät minut pois! Ginny, minä rakastan sinua, muutetaan Godrickin notkoon, perustetaan perhe. Mikä meitä estää?

”Mutta minä en rakasta sinua. Sitä paitsi Harry, minä olen kihloissa.”

~~~~~~

Oli lämmin syyspäivä. Lehdet muuttivat väriään, ja Malfoyn kartanon puutarhassa kuului pirteä puheensorina hermostuneen sulhasen haroessa vaaleita hiuksiaan. Draco kääntyi kohti punapäätä, joka seisoi hieman sivummassa.

”Olisikohan meillä aikaa savukkeelle? Ihan nopeasti vain”, blondi uteli.

”Rauhoitu Hilleri, kaikki menee hyvin. Ja jos näytät pyörtyvän, niin minä varmistan, että kaunis kuontalosi säästyy vaurioitta”, Ron nauroi Dracon mulkoillessa häntä, huvittuneisuuden kuitenkin paistaessa läpi.

”On siinä bestman”, sulhanen naurahti.

Miehet hiljenivät musiikin alkaessa soida ja Ginny ilmestyi näkyviin. Hänen hiuksensa olivat kauniisti kiharrettu ja nostettu löysälle nutturalle. Puku laskeutui kauniisti Ginnyn vartaloa myöten, se oli yksinkertainen ja kirkkaanvalkoinen, muotoja mukaileva. Pienenä yksityiskohtana hameen helmaa somisti sievä sininen helmikirjailu. Ginny asteli Dracon viereen, he katsoivat toisiaan hymyillen. Rauhallisen vihkitoimituksen keskeytti kuuluva poksahdus. Katseet kääntyivät äänen suuntaan. Vieraiden penkkien takana ruskan puremat lehdet liikahtelivat, kun kutsumaton vieras harppoi alttaria kohti.

”Yritit salata hääsi minulta! Yritit karata vihille minun tietämättä tuon kanssa!?” Harry ärjyi hiukset tavallista enemmän sekaisin, saaden hänet näyttämään mielipuoliselta.

”Potter, jollet halua lähteä, niin olisitko kiltti ja istuisit alas? Meillä on tässä hieman juttu kesken jos et sattunut huomaamaan”, Draco totesi rauhallisesti.

”Kuinka sinä torakka kehtaat sanoa minulle noin? Minun pitäisi olla siellä Ginnyn kanssa, ei sinun! Hän ei ansaitse sinua! Avada K-”

”Tainnutu!”

Draco katsoi hetken maassa makaavaa Potteria, ja kääntyi sitten morsiamensa puoleen. Ginny naurahti nähdessään miehensä hämmentyneen ilmeen. Nainen asetteli taikasauvansa siististi hiuksiensa sekaan, ja hymyili.

”No niin, häiriötekijä hoidettu, jatketaanko?” Ginny käännähti papin puoleen.

Vieraat räjähtivät suuriin suosionosoituksiin. 

”Juuri tämän takia minä rakastuin sinuun. Et anna minkään estää sinua”, Draco totesi silmät kostuen.

*****

A/N2: Mä haluan jakaa tän kivan (ja erittäin turhan) tiedon teijän kaikkien kanssa. Mä rakastin eniten kirjottaa tosta mekosta! Näin vaatetusalan opiskelijana se oli vaan niin ihanaa! Täytynee tehdä itelleni tollanen häämekko sitten joskus (;

HP: Onko se liikaa toivottu? (Julkaistu 2.1.2014 Finissä!)

Ficin nimi : Onko se liikaa toivottu?

Kirjoittaja : Kapsuuu

Beta: miida_prinsessA_

Genre : Angst, Drama.

Ikäraja : K7 

Paritus : Bill /Fleur

Disclaimer: Hahmot, paikat ja kaikki muu tunnistettava kuuluvat Rowlingille. En saa tästä minkäänlaista 
korvausta, ainoastaan hyvän mielen.

A/N: Elikkäs, ensimmäinen vähän synkempi ficci multa. Vinkkejä olisi kiva saada, vasta toinen fic kyseessä. Osallistuu Naimisiinx3 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=36044.0) Ja, no, nauttikaa! Finfanfun.fi tästä!
                                                              ~~~~~~

”Ministeriö on kaatunut. Rymistyir on kuollut. He ovat tulossa.”

Hopeisen ilveksen kadottua paniikki puhkesi. Osa noidista ja velhoista kaikkoontuivat välittömästi, loput jäivät taistelemaan. Loitsut lentelivät, huppupäiset kuolonsyöjät eivät välittäneet ketä kirosivat, huudot kaikuivat ympäri aluetta. Fleurin valkoinen, hopeana hehkuva häämekko oli revennyt helmasta ja menettänyt hohtonsa. Nopealla liikkeellä nainen repäisi helman niin, että se ylsi reiden puoliväliin. Se oli tiellä, se on vain mekko, hän lohdutti itseään.
Vaikka kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna, kauhistuneet huudot kuuluivat selvinä, ja viilsivät ilmaa. Fleurin vieressä lasit särkyivät loitsun osuessa niihin, ja nainen suojasi naamansa lentäviltä sirpaleilta. Kädet verisinä hän kävi vastahyökkäykseen.
                                                                                       *****
Molly ryntäili ympäriinsä hoitamassa haavoittuneita, kuolonsyöjät olivat kaikonneet huomattuaan Harryn olevan muualla. Morsian vajosi polvilleen keskelle pihaa. Hän huomasi Billin juoksevan luokseen hätääntyneenä. Mies puhui, mutta hän ei sitä kuullut. Sulhanen tarttui käteen, mutta morsian ei sitä tuntenut. Hetken tuijotettuaan syvälle hätääntyneisiin silmiin, nainen avasi suunsa puhuakseen, kyyneleet poskilla valuen. Hetken aikaa hän vain aukoi suutaan ilman sanoja. Kun puhetta viimein tuli, ei se ollut kuiskausta kuuluvampi.

”Mi-minä ’alusin vain onnistuneet ’äät. Onnellisia muistoja. Onko se liikaa toivottu?

HP: Kesäaamun auringonnousu. (Julkaistu 21.8.2013 Finissä!)

Ficin nimi : Kesäaamun auringonnousu. 
Kirjoittaja: Kapsuuu

Genre: One-shot, fluffy(/snog)
Ikäraja: K-13
Paritus: Remus/Sirius
A/N: Eli kyseessä on ensimmäinen fic ikinä ja Wolfstar on sellainen kiva paritus mitä oon tykännyt lukea ja nytten sain sitten inspiksen kirjottaa tälläsen pikku one-shotin. Tiedän, tämä on todella lyhyt mutta baby steps, pienestä on hyvä aloittaa! :D Risut ja ruusut olis todella kiva ja myöskin suotavaa, että osaan sitten jatkossa parantaa! Betana toiminut finiin kuulumaton henkilö. IKÄRAJASTA vielä sen verran että pistin varmuuden vuoksi vähän yläkanttiin kun kuitenkin kyseessä ensimmäinen oma ficci niin en oikeen vielä handlaa näitä ikärajoja :)Alkuperäinen Finfanfun.fi versio tästä!


*****

Aurinko oli vasta nousemassa puiden takaa, mutta Sirius makasi sängyssä pystymättä nukkumaan. Kesä oli aluillaan ja lintujen laulu kuului avonaisesta ikkunasta.
”Anturajalka, tiedät etten pidä siitä, että tuijotat kun yritän nukkua”, Remuksen ääni oli uninen ja rauhallinen. Sirius virnisti ja siirtyi hieman lähemmäksi.
”Hei ihan oikeasti, henkesi haisee samalle kuin koiralla, se ei ole miellyttävää näin aikaisin aamusta!”
”Anteeksi, mutta sille minä en voi mitään”, Sirius vastasi ja suukotti unista miestä hellästi olkapäähän.
Remus käänsi kasvonsa Siriusta kohden ja hymyili.
”Hyvää huomenta vaan sinullekin sitten.”
”Huomenta rakas. Keitänkö kahvia?” Sirius kysyi samalla miehen kaulaa ja poskia suudellen.
”Kohta. Ei vielä”, Remus vastasi, veti miehen kiinni itseensä ja suuteli pitkään. 
Hän tunsi toisen hymyilevän hänen huuliaan vasten, naurahti hieman ja vetäytyi hieman kauemmaksi.
”Sirius.”
”Hmm.”
”Se kahvi voisi kyllä sittenkin maistua.”
”Kuutamo. Olet hyvin, hyvin, hyvin julma mies!”
Remus naurahti. Sirius yritti kiukutella hänelle heidän hellän hetken loppuessa niin lyhyeen, mutta hymyillen vetäisi Remuksen paidan päällensä ja lähti keittämään kahvia. Remus nousi ja meni ikkunalle ja aukaisi sitä hieman lisää. Lämmin ja raikas tuulenvire pääsi huoneeseen ja hymy nousi miehen kasvoille. Hetken siinä seisottuaan keittiöstä kantautuva kahvinkeittimen ääni ja ruuan tuoksu havahdutti Remuksen. Hän käveli keittiöön ja jäi ovensuuhun katselemaan kumppaninsa toimia keittiössä. Hän hiipi Siriuksen luo, halasi takaapäin ja suukotti tämän niskaa.
”Vanha koira ei opi uusia temppuja ei taida pitää paikkaansa sinun kohdallasi, et sinä ennen kokannut. Onnistut aina yllättämään uusilla asioilla.”
Sirius kääntyi ja virnisti.
”Tarkoittaako tämä, että minut palkitaan makupaloilla ja rapsutuksilla?”
”Jos olet oikein kiltti poika tänään niin voin ehkä palkita sinut jollain mieluisalla tavalla”, Remus vastasi hymyillen ja suukotti ensin miehen nenää ja siirtyi siitä lempeään suudelmaan.
”Vaikuttaa hyvältä, pitänee useammin laittaa aamupalaa”, Sirius tuumasi hymyillen.
Ikkunasta sisään paistava aamuaurinko kultasi Remuksen hiukset. Sirius katseli häntä ja ajatteli, että tämä tässä, seisoa keittiössä rakkaansa kanssa, oli onnea.